![]() Rakas pieni liinaharjamme Tofu on nukkunut ikiuneen sunnuntaiaamuna 11. tammikuuta pitkälle edenneen kasvaimen takia. Ori ehti elämänsä aikana vallata monen ihmisen sydämen suloisella ulkomuodollaan ja vekkulilla käytöksellään, niin kotona kuin muuallakin. Kaija Koo - Jos sua ei ois ollut Virallinen nimi Tofu's Maclaren Kutsumanimi Tofu Rekisterinumero VH-18471 Rotu shetlanninponi Sukupuoli ori Väri rautias Syntynyt 2.5.2006 Säkäkorkeus 89cm Omistaja Minna, Tiitiäinen Koulutustaso Ko HeC, re 70cm, me 50cm, noviisi ponivaljak. - - Luonne Heippatirallaa! Tänään oli kaikin puolin hyvin tavallinen päivä. Omistajani oli myöhässä. Tiesin sen vallan mainiosti. Tiedän aina mitä kello on, minua on turha huijata! Meuhkasin karsinassani koko pitkältä tuntuvan aamun. Naapurit yrittivät ensin ystävällisesti saada minut olemaan hiljaa, mutta korvat luimussa ja hampaat irvessä ärähdin takaisin. Olivathan nuo hiljaa ja sietivät riehumistani. Kun ruokkija vihdoin saapui ja avasi kaksipuolisen oveni yläpuolen, painuin heti ovelle ja terävällä hampaat yhteen -napsautuksella muistutin kuka oli ensisijaisesti nääntymässä nälkään. Sain pienen läpäytyksen kaulalle ja vetäydyin hissukseen kauemmas. Pian alkoi kuulua kaurojen kahinaa ja hyökkäsin taas ovelle. Sain ensimmäiseksin rehut kuten aina, olenhan lauman kakkospomo. Syötyäni omistajani tunki karsinaan. En liikahtanutkaan ja sain siitä hyvästä läppäisyn ryntäille. Väistin korvat luimuun laskeutuneena ja nostin päätäni. Hoitajani laittaa minulle reippaasti riimun ja sitoo tiukalle kaltereihin. Protestoin potkaisemalla seinää. Harja kosketti kivikovia lihaksiani ja hoitaja puheli minulle hiljaa. En rentoutunut. Seisoin liikkumatta, kun en oikein voinut muutakaan. -Olet kiinni siksi että puret muuten, kuului vierestäni napakka ääni. Painoin koirvat luimuun. Rauhoituin pikkuhiljaa, kun harja ei jättänyt minua rauhaan. Kaviot nostin, mutta nojasin koko painollani puhdistajaan. Hoitaja lähti mutta jätti minut kiinni. Hätäännyin ja hirnahdin kimeästi. Jotain murahduksia kuului kauempaa. Sitten lähestyivät varusteet. Hirnahdin kauhuissani ja potkaisin taas seinää. Inhoan varusteita. Satula on kaikkein pahin. Luimin ja pullistin, mutta mikään ei auttanut. Olin varustettu. Jalkojeni ympärille kiedottiin turhanpäiväiset hömpötykset, mutten päässyt kiskomaan niitä pois. Päähäni vedettiin monia erilaisia hihnoja ja suuhuni tungettiin kuolaimet. Suitsetkin olivat nyt kiinni. Olin taas täysissä pukeissa. Yäk! Minut talutettiin kentälle. Seurasin rauhallisesti, tammoja kun ei näköpiirissä ollut. Tunnilla harjoittelimme niin esteitä kuin kouluakin. Olin hyvinkin pirteä, kuten aina. Selässäni oli uusi ratsastaja, jota en päästänytkään ihan helpolla! Leikittelin ratsastajan osaamisella, tein pieniä ryöstöpätkiä, pukittelin ja säikyin kaikkia. Selässäni oli aivan toivoton tohelo, jota sain riepotella ihan kunnolla. Kolmannen tippumisen jälkeen selkääni istahti selkeästi varmempi ratsastaja. Yritin heti pukittaa, mutta siitä seurasi vain reilu näpsäys raipalla, ohjista kiskaisu ja pohje. Liikahdin eteenpäin liiankin reippaasti ja sain taas raipasta. Sitten asetuin ja aloin liikkua kunnolla. Minua kehuttiin ihan kiltiksi. Liidin hyvässä vauhdissa pohkeenväistöt ja laukanvaihdot. Kun vain haluan, osaan vaikka mitä. Liikuin rennosti eteen ja tottelin kiltisti pohjetta. Pian sain edestä löysää ja venytin tyytyväisenä kaulaani. Oli esteitten aika. Alkulaukoissa liikuin vauhdikkaasti eteen ja liisin verryttelyesteiden yli. 50 cm rata oli minulle kuin vettä vaan, enkä edes pukitellut, selässäni oli sen verran tomera tyyppi. Rakastan esteitä. Tein vauhdikkaita kaarteita ja päätin kyllä itsekin miten rata mennään. Lopuksi menimme kävelemään maastoon. Olin vähän jännittynyt, en erityisemmin pidä maastoilusta. Kaikki sujui hyvin, selässä oli turvallinen ihminen. Ratsastelun jälkeen minut hoidettiin taas. Rentouduin kun varusteet otettiin pois ja annoin harjata itseni sen kummempia hötkyilemättä. Join pitkät pätkät ja söin päiväheinäni. Sitten minut vietiin ulos. Olin hyvinkin vireä, vedin reippaasti eteenpäin. Olisin varmasati lähtenyt täyttä vauhtia, mutta joku oli älynnyt laittaa minulle ketjun turvan päälle. En päässyt yhtään mihinkään. Laitumella hyökkäsin suoraan katsomaan tilannetta. Laumassa oli muutama helppo ruuna ja yksi kukkoileva ori minun lisäkseni. Annoin asian olla toisen orin kanssa heiniin asti. Sinne menin ensimmäisenä kuten aina. Toinen ori yritti heinille myös. Potkaisin vauhdikkaasti ja lautasilta näykkien ajoin toisen pois. Ori luovuttikin helpolla. Olin taas johtajan paikalla. Illalla minut tuotiin karsinaan. Kävelin sinne hyvinkin leppoisasti. Sain taas ruokaa pahimpaan nälkään. Yömyöhään rauhoituin ja kävin makuulle keskelle karsinaa. Nukuttuani heräsiin ja aloitin normaalin mölinäshown - minulla oli mahdoton nälkä! Luonteesta kiitos arpicille <3
|